Nyt tarttis tehdä jotain ihan muuta kun kirjottaa tänne. Mutta joskus se raja tulee vastaan, reilun puolen vuoden hiljaiselon jälkeen :D Noin 3 tunnin kuluttua alkaa tentti, sellainen viimeinen mahdollisuus päästä opintojaksosta läpi. Seuraava vaihtoehto on istua ko. opintojakson tunnit uudestaan ensi syksynä. Tuntuu vaan siltä että osaan jo koko luentomateriaalin ulkoa kun olen muidenkin kurssien takia joutunut painimaan ko. asioiden kanssa. Jotenkin on vaan sellainen tunne, että kaikki se tieto kaivautuu ihan liian syvälle aivojeni perukoille juurikin sillä hetkellä kun se pitäisi puristaa paperille. No, elämä on ja sitä rataa. Kattellaan miten käy.
Mutta kun ei nyt pysty lukemaan. Kuumemittari näyttää enemmän kuin sen perinteisen ja lakisääteisen lukeman ja muutenkin väsyttää. Olin eilen tanssiohjaajille suunnatussa koulutuksessa ja juu, kuumetta oli eilenkin. Kevyt viiden tunnin urakka johti siihen että nyt ei ole mikään voittajaolo. Suunnitelmissa oli pienimuotoinen himmailu koko koulutuksen läpi, mutta ensimmäisen puolen tunnin jälkeen himmailut jäi. Sen jälkeen hikoilinkin kuin kuumeinen pieni eläin ja nautin hyvistä tunneista. Tuloksena kahta kauheampi olo ja illalla tentin jälkeen pitäisi mennä pitämään omalle jatkoryhmälle tuntia. Jes.
On siihen ehan hyväkin syy miksi rehkin eilen. Seura, jossa tansstunteja ohjaan, on armollisesti kustantanut minut useampaankin koulutukseen parin vuoden ohjaajanurani aikana. Ja koulutkset eivät ole ihan halpoja näin opiskelijan vinkkelistä katsottuna. Eilinenkin pläjäys maksoin muistaakseni jotain 80 euron suuntaan. Vähintä mitä voin tehdä, on raahautua vaikka pää kainalossa tapahtumapaikalle. Varsinkin kun alle 2 vuorokautta ennen kurssin alkua peruutuksen tehnyt ei kuitenkaan saa rahoja takaisin.
Sain sieltä kyllä muutakin kuin kipeät lihakset. Ihan oikeasti taas paljon ideoita ja myös levyn missä oli koulutuksessa käytetyt biisit, mikä on enemmän kuin hienoa. Ei tarvitse alkaa metsästämään biisejä, jos haluaa itse käyttää koulutuksessa tehtyjä koreografioita tunnilla. Ja kaikille tekijänoikeuksista naputtaville tiedoksi, kyllä, saan ihan luvan kanssa käyttää niitä koulutuksessa opetettuja koreografioita tunneillani ihan niin paljon kuin tahdon, sitä varten ne on tehty. Ja kyllä, levy, jonka sain koulutuksesta oli tietenkin poltettu, enkä siis koskaan käytä sitä missään. Niin just.
maanantai 11. helmikuuta 2008
tiistai 26. kesäkuuta 2007
Homeista tarinaa ja muita suruja
Juhlapyhät ja vuoroduuni ei sovi yhteen. Ja jos mukaan lisätään vielä homeinen mökki niin lopputulos lähenee katastrofaalista. Aatto meni mukavasti suoraan töistä saunaan ja jussijuomien pariin. Lauantaiaamuna nokka oli jo ihan tukossa ja kanuunakin jyskytti päässä. Nyt olen vapaalla, ja 15 tunnin yöunetkaan ei näköjään auta tähän tautiin. Täytyy vaan kärsiä.
Jussina oli kyllä hauskaa ja juomaa riitti ei siinä mitään mutta mökin vuokraajaäijä oli aika mielenkiintoinen tapaus. Mökin lattia kupruili ja muutenkin tuvasta näki ettei paikka ollut ihan siinä kunnossa missä piti. Naapurit sitten valistivat että keväällä heidänkin mökin lattialla oli ollut noin 10 cm vettä. Ja mökit ovat samalla korkeudella. He olivat oman mökkinsä lattian korjanneet, mutta vuokramökkimme ei ollut kyllä uutta lattialautaa nähnytkään. Itseni lisäksi ainakin kolme kymmenestä mökilläolleesta on kipeänä. Mökinvuokraajalle tiedoksi: kuluttajaneuvojalle on soitettu, pian soitetaan sinullekin tahi läheteään lasku.
Muutenkin on tullut paskaa niskaan. Olen aiheuttanut pienimuotoisen sotatilan mielestäni ihan naurettavasta asiasta, mutta pyysin sitten anteeksi. Toivottavasti naiset nyt rauhoittuvat ja antavat asian vihdoin olla. Muutama viikko sitten erehdyin menemään sitten oman poikaystäväni lisäksi myös parin muun miespuolisen henkilön kanssa saunaan ja siitähän eivät emännät tykänneet. Itse en asiassa mitään pahaa näe ja jotenkin oletin että vakaassa suhteessa olevat herrat ovat aiemminkin tissejä nähneet.Motiivina ei todellakaan ollut mennä esittelemään itseäni vaan rentotua hetki iltavuoron jälkeen, ottaa lonkero ja mennä nukkumaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä yksin saunaan, sillä tiedän ettei oma siippani olisi jättänyt vieraina olevia ystäviään keskenään saunaan vaan mennyt kavereidensa kanssa. Valitsin sitten seurassa saunomisen. Näköjään väärä valinta.
Bonuksena vielä isoäitini (joka on sattuneista syistä ja lapsuuden tapahtumista johtuen käytännössä äitini) on vaihteeksi juossut erinäisissä tutkimuksissa ja kuvauksissa. Hänen sisäelimensä ovat piukassa hyvälaatuisia kasvaimia, mikä on ollu tiedossa jo kauan. Mutta eihän se koskaan hymyilytä kun aletaan syynäämään siltä varalta että josko olisi joku pahalaatuinen seassa.
Jussina oli kyllä hauskaa ja juomaa riitti ei siinä mitään mutta mökin vuokraajaäijä oli aika mielenkiintoinen tapaus. Mökin lattia kupruili ja muutenkin tuvasta näki ettei paikka ollut ihan siinä kunnossa missä piti. Naapurit sitten valistivat että keväällä heidänkin mökin lattialla oli ollut noin 10 cm vettä. Ja mökit ovat samalla korkeudella. He olivat oman mökkinsä lattian korjanneet, mutta vuokramökkimme ei ollut kyllä uutta lattialautaa nähnytkään. Itseni lisäksi ainakin kolme kymmenestä mökilläolleesta on kipeänä. Mökinvuokraajalle tiedoksi: kuluttajaneuvojalle on soitettu, pian soitetaan sinullekin tahi läheteään lasku.
Muutenkin on tullut paskaa niskaan. Olen aiheuttanut pienimuotoisen sotatilan mielestäni ihan naurettavasta asiasta, mutta pyysin sitten anteeksi. Toivottavasti naiset nyt rauhoittuvat ja antavat asian vihdoin olla. Muutama viikko sitten erehdyin menemään sitten oman poikaystäväni lisäksi myös parin muun miespuolisen henkilön kanssa saunaan ja siitähän eivät emännät tykänneet. Itse en asiassa mitään pahaa näe ja jotenkin oletin että vakaassa suhteessa olevat herrat ovat aiemminkin tissejä nähneet.Motiivina ei todellakaan ollut mennä esittelemään itseäni vaan rentotua hetki iltavuoron jälkeen, ottaa lonkero ja mennä nukkumaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä yksin saunaan, sillä tiedän ettei oma siippani olisi jättänyt vieraina olevia ystäviään keskenään saunaan vaan mennyt kavereidensa kanssa. Valitsin sitten seurassa saunomisen. Näköjään väärä valinta.
Bonuksena vielä isoäitini (joka on sattuneista syistä ja lapsuuden tapahtumista johtuen käytännössä äitini) on vaihteeksi juossut erinäisissä tutkimuksissa ja kuvauksissa. Hänen sisäelimensä ovat piukassa hyvälaatuisia kasvaimia, mikä on ollu tiedossa jo kauan. Mutta eihän se koskaan hymyilytä kun aletaan syynäämään siltä varalta että josko olisi joku pahalaatuinen seassa.
maanantai 14. toukokuuta 2007
Näytön paikka
Yli viikko on mennyt siitäkin, kun panikoin ensimmäistä tanssinäytöstäni ohjaajan roolissa. Esiintymispäivän alku oli katastrofaalinen. Juuri kun olin opastamassa pienimpiä oppilaitani meille varattuun pukuhuoneeseen, joku tuli kertomaan, että meille osoitettu pukuhuone oli takalukossa. ****ele, ajattelin ja ohjasin lapset muihin, jo valmiiksi ylikansoitettuihin pukuhuoneisiin.
Sitten, huomasin että eräs oppilaistani, saksalainen vaihto-oppilastyttö ei ollut tullut paikalle. Kiroilin jälleen pienessä mielessäni ja laskin kymmeneen. Hän on ainut oppilaistani kenen puhelinnumeroa minulla ei ole. Ja olin hänelle sekä suomeksi että englanniksi selvittänyt tarkasti esiintymispäivän aikataulun eli missä ja milloin pitää olla paikalla. Minut pelasti eräs entinen oppilaani, jonka ystävän luona tämä vaihto-oppilas asuu. Hän sai saksalaistytön jollakin ihmeen kaupalla puhelimen päähän ja pyysi tulemaan esiintymispaikalle. Loppujen lopuksi tyttö ehti sekä tilaharjoituksiin että näytökseen. Huokaus.
Esitystä ennen oleva tilaharjoitus kusi aikataulunsa puolesta ja pahasti. Kaikki ohjaajat olivat kiukkuisia eikä kukaan osannut auttaa pienen pukuhuoneongelmani kanssa. Lopulta, kun harjoitukset saatiin purkkiin (noin puoli tuntia ennen näytöksen alkua) sain metsästettyä käsiini esiintymispaikan vahtimestarin joka tuli ystävällisesti avaamaan pukuhuoneen oven. Onneksi pukuhuoneeseen lukkojen taakse oli jäänyt vain minun tavaroitani, ei esimerkiksi esiintymisvaatteita.
Itse näytös menikin sitten ihan hyvin, normaaleja pikkumokia lukuunottamatta. Näkyvyys kulissista lavalle oli niin olematon, että en pysty paljoakaan analysoimaan mitä lavalla tarkalleen tapahtui. Mutta itsekriittisyyden hetket koittavat sitten kun saan näytöksestä tehdyn dvd:n käsiini. Oppilaani tuntuivat kuitenkin olevan tyytyväisiä.
Nyt tanssikauden tauottua kesäksi, mieleni tekisi tehdä jonkinlainen sooloprojekti. Jos ei muuta niin joku tanssinpätkä ihan vaan pöytälaatikkoon odottamaan sopivaa esiintymistilaisuutta. Tai vaihtoehtoisesti pienryhmäkoregrafia, missä olisin itsekkin mukana.
Halusin tarkoituksella pyhittää kevään näytökset oppilailleni enkä esiintynyt itse. Heidän näytönpaikkansahan se on, ei ohjaajan joka sooloilee oppilaidensa keskellä. Valitettavasti näytöksessä oli niitäkin tapauksia että ohjaaja esiintyy keskellä ryhmänsä edessä. En kovin paljoa arvosta sellaista toimintaa. Itse olisin mennyt lavalle vain jos joku oppilaistani olisi viime hetkellä sairastunut tai jostain muusta syystä jäänyt pois näytöksestä. Onneksi kaikki löysivät paikalle ajoissa niin saivat näyttää kyntensä ihan keskenään :)
Sitten, huomasin että eräs oppilaistani, saksalainen vaihto-oppilastyttö ei ollut tullut paikalle. Kiroilin jälleen pienessä mielessäni ja laskin kymmeneen. Hän on ainut oppilaistani kenen puhelinnumeroa minulla ei ole. Ja olin hänelle sekä suomeksi että englanniksi selvittänyt tarkasti esiintymispäivän aikataulun eli missä ja milloin pitää olla paikalla. Minut pelasti eräs entinen oppilaani, jonka ystävän luona tämä vaihto-oppilas asuu. Hän sai saksalaistytön jollakin ihmeen kaupalla puhelimen päähän ja pyysi tulemaan esiintymispaikalle. Loppujen lopuksi tyttö ehti sekä tilaharjoituksiin että näytökseen. Huokaus.
Esitystä ennen oleva tilaharjoitus kusi aikataulunsa puolesta ja pahasti. Kaikki ohjaajat olivat kiukkuisia eikä kukaan osannut auttaa pienen pukuhuoneongelmani kanssa. Lopulta, kun harjoitukset saatiin purkkiin (noin puoli tuntia ennen näytöksen alkua) sain metsästettyä käsiini esiintymispaikan vahtimestarin joka tuli ystävällisesti avaamaan pukuhuoneen oven. Onneksi pukuhuoneeseen lukkojen taakse oli jäänyt vain minun tavaroitani, ei esimerkiksi esiintymisvaatteita.
Itse näytös menikin sitten ihan hyvin, normaaleja pikkumokia lukuunottamatta. Näkyvyys kulissista lavalle oli niin olematon, että en pysty paljoakaan analysoimaan mitä lavalla tarkalleen tapahtui. Mutta itsekriittisyyden hetket koittavat sitten kun saan näytöksestä tehdyn dvd:n käsiini. Oppilaani tuntuivat kuitenkin olevan tyytyväisiä.
Nyt tanssikauden tauottua kesäksi, mieleni tekisi tehdä jonkinlainen sooloprojekti. Jos ei muuta niin joku tanssinpätkä ihan vaan pöytälaatikkoon odottamaan sopivaa esiintymistilaisuutta. Tai vaihtoehtoisesti pienryhmäkoregrafia, missä olisin itsekkin mukana.
Halusin tarkoituksella pyhittää kevään näytökset oppilailleni enkä esiintynyt itse. Heidän näytönpaikkansahan se on, ei ohjaajan joka sooloilee oppilaidensa keskellä. Valitettavasti näytöksessä oli niitäkin tapauksia että ohjaaja esiintyy keskellä ryhmänsä edessä. En kovin paljoa arvosta sellaista toimintaa. Itse olisin mennyt lavalle vain jos joku oppilaistani olisi viime hetkellä sairastunut tai jostain muusta syystä jäänyt pois näytöksestä. Onneksi kaikki löysivät paikalle ajoissa niin saivat näyttää kyntensä ihan keskenään :)
torstai 10. toukokuuta 2007
No Life
Kauhiaa kiirettä on pitäny. Ensin koulussa tenttiputki, sit viikon "loma" ja nyt töitä hyvällä tahdilla.
"Loma" käsitti muutaman päivän kotikonnuilla viime viikolla. Pääosa siitäkin meni auton huoltoon ja sillä ajamiseen totutellessa. On sitten ihan ensimmäinen oma auto. Aika iso juttu pienelle ihmiselle. Varsinkin kun auto tuli tosissaan tarpeeseen, töihin on sen verran matkaa ettei ole järkeä kulkea millään muulla.
Samalla tuli hengailtua porukoitten kanssa, mikä on nykyään aika harvinaista herkkua, onhan välimatkaa 400 kilsaa. Isi näytti taas huolehtivan puolensa: mitä ei kunnon isit tekisi, kun ainoalle lapselle - ja vielä tytölle - on hankittu oma auto. Isällisiä neuvoja ja vinkkejä tuli varastoon asti :) Osa oikeasti tarpeellisia, osa täytyy vaan suoltaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. "Mutta hyväähän se vaan tarkoittaa", sanoi isoäitini kun katseli isin ja minun touhuja auton ympärillä. Niinpä. Totta sekin.
Ja ensimmäinen on myös oman alan kesätyöpaikka. Maanantaina alkoi urakka ja sitä sitten riittää aina koulun alkuun asti. Kolmessa vuorossa laitetaan kangasta rullalle ja pakettiin. Pääsen siis totuttelemaan säännöllisen epäsäännölliseen vuorokausirytmiin. Näin muutaman päivän kokemuksella ainakaan illalla ei ole nukahtamisongelmia. Nytkin meinaa painua silmät kiinni vaikka kello ei ole edes yhdeksää. Toisaalta, pian ne simmut täytyykin ummistaa jos meinaan olla aamukuudelta silmät auki ja skarppina töissä.
Ja tuli sitten erottua. Poikaystävän kanssa oltiin suurinpiirtein puolitoista vuotta yhdessä. Mitenkään putkeen ei ole viimeaikoina mennyt ja päätettiin sitten viheltää peli poikki kesän ajaksi. Molemmilla on omat elämät enemmän tai vähemmän sekaisin, niin päätettiin pistää ne etusijalle. Syksyllä katsellaan miten kummallakin kulkee, ja palataan yhteen jos siltä tuntuu. Ainakin nyt tuntuu siltä, että palataan. Aika näyttää.
"Loma" käsitti muutaman päivän kotikonnuilla viime viikolla. Pääosa siitäkin meni auton huoltoon ja sillä ajamiseen totutellessa. On sitten ihan ensimmäinen oma auto. Aika iso juttu pienelle ihmiselle. Varsinkin kun auto tuli tosissaan tarpeeseen, töihin on sen verran matkaa ettei ole järkeä kulkea millään muulla.
Samalla tuli hengailtua porukoitten kanssa, mikä on nykyään aika harvinaista herkkua, onhan välimatkaa 400 kilsaa. Isi näytti taas huolehtivan puolensa: mitä ei kunnon isit tekisi, kun ainoalle lapselle - ja vielä tytölle - on hankittu oma auto. Isällisiä neuvoja ja vinkkejä tuli varastoon asti :) Osa oikeasti tarpeellisia, osa täytyy vaan suoltaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. "Mutta hyväähän se vaan tarkoittaa", sanoi isoäitini kun katseli isin ja minun touhuja auton ympärillä. Niinpä. Totta sekin.
Ja ensimmäinen on myös oman alan kesätyöpaikka. Maanantaina alkoi urakka ja sitä sitten riittää aina koulun alkuun asti. Kolmessa vuorossa laitetaan kangasta rullalle ja pakettiin. Pääsen siis totuttelemaan säännöllisen epäsäännölliseen vuorokausirytmiin. Näin muutaman päivän kokemuksella ainakaan illalla ei ole nukahtamisongelmia. Nytkin meinaa painua silmät kiinni vaikka kello ei ole edes yhdeksää. Toisaalta, pian ne simmut täytyykin ummistaa jos meinaan olla aamukuudelta silmät auki ja skarppina töissä.
Ja tuli sitten erottua. Poikaystävän kanssa oltiin suurinpiirtein puolitoista vuotta yhdessä. Mitenkään putkeen ei ole viimeaikoina mennyt ja päätettiin sitten viheltää peli poikki kesän ajaksi. Molemmilla on omat elämät enemmän tai vähemmän sekaisin, niin päätettiin pistää ne etusijalle. Syksyllä katsellaan miten kummallakin kulkee, ja palataan yhteen jos siltä tuntuu. Ainakin nyt tuntuu siltä, että palataan. Aika näyttää.
keskiviikko 18. huhtikuuta 2007
Jahas. Auto on, duuni on.
Jahas. Pieni sana, mutta helvetin ärsyttävä kun sitä toistaa tarpeeksi. Eräs luokkakaverini toistaa sitä aina kun jotakin tapahtuu. Hänen nimensä mainitaan, häntä pyydetään vastaamaan kysymykseen, tunti alkaa tai loppuu, you name it. Johtuen henkilön ulkomaalaisesta taustasta, kyse ei ole perinteisestä suomalaisesta jaahas-jaahastelusta vaan hän nimenomaan sanoo jahas. Ja se riepoo. Noin tiedoksi, englannin tuplatunnilla liki 30 kertaa.
Jotain positiivista. Sain töitä kesäksi. Ja jopa juurikin sieltä mistä halusin :) Stressikertoimet tippuivat puoleen kun tiedän mitä teen elämälläni vapun jälkeen. Meidän alalla koulu loppuu vappuna, mikä on tietysti kivaa, mutta johtaa siihen, että töitä täytyy saada noin neljäksi kuukaudeksi että voisi kuvitella maksavansa vuokran ja syömäänkin myös kesällä. Mutta nyt on se huoli takanapäin.
Työt ovat piskuisessa naapurikaupungissa, matkaa reilut 20km yhteen suuntan. Onneksi sain myös auton jolla kulkea. Kiitokset isille. Tiedoksi epäilijöille: en todellakaan kuulu siihen "pappa betalar"-porukkaan, mutta nyt isiltä tuli rahallista tukea juurikin oikeaan paikkaan. Olen jo kotona asuessani kustantanut oman elämäni ruokaa lukuunottamatta. Tietysti pyydän rahaa, jos jostain syystä omassa pussissa ei ole ja sitä johonkin tarvitsen. Mihinkään turhaan isi ei kyllä ole avustuksia antanut. Siksi olinkin niin onnesta soikeana kun kuulin, että autonhankintaan rahahanat aukesivat. Mielikuva muutaman satasen autosta, jolla olisin selvinnyt tämän kesän vaihtui laadukkaamman ja reilusti pitkäikäisemmän auton omistukseen. Seuraava kriisi odottaa sitten postilaatikossa toukokuussa kun auton vero- ja vakuutusmaksut kolahtavat :) Niitä ei isi kustanna. Ennen ensimmäistä tilipäivää ostan luultavasti vain menovettä autoon ja makaroneja tahi nuudeleita. Mutta mitäpä sitä ei tekisi kesäduunin ja harjoitteluopintopisteiden takia :)
Jotain positiivista. Sain töitä kesäksi. Ja jopa juurikin sieltä mistä halusin :) Stressikertoimet tippuivat puoleen kun tiedän mitä teen elämälläni vapun jälkeen. Meidän alalla koulu loppuu vappuna, mikä on tietysti kivaa, mutta johtaa siihen, että töitä täytyy saada noin neljäksi kuukaudeksi että voisi kuvitella maksavansa vuokran ja syömäänkin myös kesällä. Mutta nyt on se huoli takanapäin.
Työt ovat piskuisessa naapurikaupungissa, matkaa reilut 20km yhteen suuntan. Onneksi sain myös auton jolla kulkea. Kiitokset isille. Tiedoksi epäilijöille: en todellakaan kuulu siihen "pappa betalar"-porukkaan, mutta nyt isiltä tuli rahallista tukea juurikin oikeaan paikkaan. Olen jo kotona asuessani kustantanut oman elämäni ruokaa lukuunottamatta. Tietysti pyydän rahaa, jos jostain syystä omassa pussissa ei ole ja sitä johonkin tarvitsen. Mihinkään turhaan isi ei kyllä ole avustuksia antanut. Siksi olinkin niin onnesta soikeana kun kuulin, että autonhankintaan rahahanat aukesivat. Mielikuva muutaman satasen autosta, jolla olisin selvinnyt tämän kesän vaihtui laadukkaamman ja reilusti pitkäikäisemmän auton omistukseen. Seuraava kriisi odottaa sitten postilaatikossa toukokuussa kun auton vero- ja vakuutusmaksut kolahtavat :) Niitä ei isi kustanna. Ennen ensimmäistä tilipäivää ostan luultavasti vain menovettä autoon ja makaroneja tahi nuudeleita. Mutta mitäpä sitä ei tekisi kesäduunin ja harjoitteluopintopisteiden takia :)
perjantai 6. huhtikuuta 2007
Pässiäinen
Pässiäinen. Rauhaa ja hiljaisuutta. Ainakin hetken. Lattialla on melkein 23 metriä kangasta, odottaen että leikkaisin ne valmiiksi tulevia hameenompelijoita varten. Tanssilapset tekevät itse (thank god) hameensa, miun tehtäväks jäi kankaiden osto, raahaaminen ja leikkaaminen. Mallikappaleen sain onneks kans tehtyä, niin on lapsilla mihin verrata.
Pääsiäisen jälkeen alkaa kauhia tenttiputki. Kaikki inhottavimmat aineet jäljellä :( Ja treeniputki kans. Se ei ole ollenkaan epämiellyttävää. Kuka ei tahtoisi viettää aurinkoisia kevätpäiviä pölyisessä treenisalissa hikoillen ja kuunnellen meikäläisen paasaamista ja samaa näytösbiisiä uudestaan ja uudestaan ja...
En tiedä olenko jetenkin viisastunut viime vuodesta. Samaan aikaan viime keväänä olin kupla otsassa hermoromahduksen partaalla koulustressistä ja muista kiireistä. Nyt olen vaan armottoman väsynyt, enkä vaan jaksa stressata. Tentit menee miten menee (ja yleensä ne on mennyt vielä aika hyvin) ja jossain hamassa tulevaisuudessa odottaa sellainen aamu, että herätessä tietää ettei tarvitse tänään tehdä mitään jos ei tahdo. Sitä odotan.
Pääsiäisen jälkeen alkaa kauhia tenttiputki. Kaikki inhottavimmat aineet jäljellä :( Ja treeniputki kans. Se ei ole ollenkaan epämiellyttävää. Kuka ei tahtoisi viettää aurinkoisia kevätpäiviä pölyisessä treenisalissa hikoillen ja kuunnellen meikäläisen paasaamista ja samaa näytösbiisiä uudestaan ja uudestaan ja...
En tiedä olenko jetenkin viisastunut viime vuodesta. Samaan aikaan viime keväänä olin kupla otsassa hermoromahduksen partaalla koulustressistä ja muista kiireistä. Nyt olen vaan armottoman väsynyt, enkä vaan jaksa stressata. Tentit menee miten menee (ja yleensä ne on mennyt vielä aika hyvin) ja jossain hamassa tulevaisuudessa odottaa sellainen aamu, että herätessä tietää ettei tarvitse tänään tehdä mitään jos ei tahdo. Sitä odotan.
maanantai 2. huhtikuuta 2007
Tanssin riemuva :)
On se niin ihanaa (jotkut voisivat luulla että jopa ehanaa) kattoa kun omat oppilaat nauttii tanssimisesta. Takana siis taas yhdet orjapiiskuritreenit. Lapset (tai paremminkin teinit, mut aina ne on miun tanssilapsia) oikein kyseli tunnin alussa, et tehdäänhän tänäänkin samanlaisella tappotahdilla kun viimeviikollakin. Kyllä semmonen meininki pistää ohjaajan hymyilemään :)
Tappotreenit siis takana, mutta hyvä mieli. Jalat huutaa halleluujaa, mut silti hymyilyttää. Päivällä koulussa oli vielä perus maanantaivitutus ja -väsymys, mutta sitten koulun jälkeen se soi. Siis puhelin. Minulle soitettiin että kesätyöhaastatteu kutsuu. Oli sitä odotettukin. Tuntui jo epätoivoiselta kun kaikkien muiden kun minun puhelin soi.
Mutta nyt se soi taas. Puhelin. Täytyy kadota illan hämyyn, kyyti tulee eikä odota.
Tappotreenit siis takana, mutta hyvä mieli. Jalat huutaa halleluujaa, mut silti hymyilyttää. Päivällä koulussa oli vielä perus maanantaivitutus ja -väsymys, mutta sitten koulun jälkeen se soi. Siis puhelin. Minulle soitettiin että kesätyöhaastatteu kutsuu. Oli sitä odotettukin. Tuntui jo epätoivoiselta kun kaikkien muiden kun minun puhelin soi.
Mutta nyt se soi taas. Puhelin. Täytyy kadota illan hämyyn, kyyti tulee eikä odota.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
