Jahas. Auto on, duuni on.

Jahas. Pieni sana, mutta helvetin ärsyttävä kun sitä toistaa tarpeeksi. Eräs luokkakaverini toistaa sitä aina kun jotakin tapahtuu. Hänen nimensä mainitaan, häntä pyydetään vastaamaan kysymykseen, tunti alkaa tai loppuu, you name it. Johtuen henkilön ulkomaalaisesta taustasta, kyse ei ole perinteisestä suomalaisesta jaahas-jaahastelusta vaan hän nimenomaan sanoo jahas. Ja se riepoo. Noin tiedoksi, englannin tuplatunnilla liki 30 kertaa.

Jotain positiivista. Sain töitä kesäksi. Ja jopa juurikin sieltä mistä halusin :) Stressikertoimet tippuivat puoleen kun tiedän mitä teen elämälläni vapun jälkeen. Meidän alalla koulu loppuu vappuna, mikä on tietysti kivaa, mutta johtaa siihen, että töitä täytyy saada noin neljäksi kuukaudeksi että voisi kuvitella maksavansa vuokran ja syömäänkin myös kesällä. Mutta nyt on se huoli takanapäin.

Työt ovat piskuisessa naapurikaupungissa, matkaa reilut 20km yhteen suuntan. Onneksi sain myös auton jolla kulkea. Kiitokset isille. Tiedoksi epäilijöille: en todellakaan kuulu siihen "pappa betalar"-porukkaan, mutta nyt isiltä tuli rahallista tukea juurikin oikeaan paikkaan. Olen jo kotona asuessani kustantanut oman elämäni ruokaa lukuunottamatta. Tietysti pyydän rahaa, jos jostain syystä omassa pussissa ei ole ja sitä johonkin tarvitsen. Mihinkään turhaan isi ei kyllä ole avustuksia antanut. Siksi olinkin niin onnesta soikeana kun kuulin, että autonhankintaan rahahanat aukesivat. Mielikuva muutaman satasen autosta, jolla olisin selvinnyt tämän kesän vaihtui laadukkaamman ja reilusti pitkäikäisemmän auton omistukseen. Seuraava kriisi odottaa sitten postilaatikossa toukokuussa kun auton vero- ja vakuutusmaksut kolahtavat :) Niitä ei isi kustanna. Ennen ensimmäistä tilipäivää ostan luultavasti vain menovettä autoon ja makaroneja tahi nuudeleita. Mutta mitäpä sitä ei tekisi kesäduunin ja harjoitteluopintopisteiden takia :)