Kauhiaa kiirettä on pitäny. Ensin koulussa tenttiputki, sit viikon "loma" ja nyt töitä hyvällä tahdilla.
"Loma" käsitti muutaman päivän kotikonnuilla viime viikolla. Pääosa siitäkin meni auton huoltoon ja sillä ajamiseen totutellessa. On sitten ihan ensimmäinen oma auto. Aika iso juttu pienelle ihmiselle. Varsinkin kun auto tuli tosissaan tarpeeseen, töihin on sen verran matkaa ettei ole järkeä kulkea millään muulla.
Samalla tuli hengailtua porukoitten kanssa, mikä on nykyään aika harvinaista herkkua, onhan välimatkaa 400 kilsaa. Isi näytti taas huolehtivan puolensa: mitä ei kunnon isit tekisi, kun ainoalle lapselle - ja vielä tytölle - on hankittu oma auto. Isällisiä neuvoja ja vinkkejä tuli varastoon asti :) Osa oikeasti tarpeellisia, osa täytyy vaan suoltaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. "Mutta hyväähän se vaan tarkoittaa", sanoi isoäitini kun katseli isin ja minun touhuja auton ympärillä. Niinpä. Totta sekin.
Ja ensimmäinen on myös oman alan kesätyöpaikka. Maanantaina alkoi urakka ja sitä sitten riittää aina koulun alkuun asti. Kolmessa vuorossa laitetaan kangasta rullalle ja pakettiin. Pääsen siis totuttelemaan säännöllisen epäsäännölliseen vuorokausirytmiin. Näin muutaman päivän kokemuksella ainakaan illalla ei ole nukahtamisongelmia. Nytkin meinaa painua silmät kiinni vaikka kello ei ole edes yhdeksää. Toisaalta, pian ne simmut täytyykin ummistaa jos meinaan olla aamukuudelta silmät auki ja skarppina töissä.
Ja tuli sitten erottua. Poikaystävän kanssa oltiin suurinpiirtein puolitoista vuotta yhdessä. Mitenkään putkeen ei ole viimeaikoina mennyt ja päätettiin sitten viheltää peli poikki kesän ajaksi. Molemmilla on omat elämät enemmän tai vähemmän sekaisin, niin päätettiin pistää ne etusijalle. Syksyllä katsellaan miten kummallakin kulkee, ja palataan yhteen jos siltä tuntuu. Ainakin nyt tuntuu siltä, että palataan. Aika näyttää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Aina se uudessa duunissa aluksi vetää energiat nollille, kun on paljon opeteltavaa ja uusia ihmisiä. Jossain vaiheessa sitten jaksaakin tehdä jo muuta kuin käydä töissä ja nukkua :D Toivottavasti työ on mieluisaa. Meillä on kiirettä pitänyt tavalliseen tahtiin. Kun yksi kuvaushuone on rempan takia poissa pelistä niin se hidastuttaa aikalailla.
Pahoittelen erouutisia. Taisiis tietenkin kannattaa tehdä niinkuin parhaaksi näkee. Katselet rauhassa miten asiat etenee.
-Brandon-
Äijät on kyl ottanu miut riemulla vastaan, oon ainut nainen meidän vuorossa. Ja onnekseni pääsin vuoron mukavimpien sällien kanssa töihin :)
Muuten elämä onkin sit nukkumista, ja katselua ja tunnustelua. Välit ei oo poikki, mutta aika lailla on apeat tunnelmat.
Lähetä kommentti