Vatsalihakset pian näkyvissä

Täällä on ollu aika hiljaista jonkin aikaa. Koneen ääreen en ole pahemmin urheilulta ehtinyt. Kaikki kun tuppaa tapahtumaan samaan aikaan, niin elämäni kulkee hassuissa sykleissä.

Viikonloppuni kului tanssinohjaajille tarkoitetussa koulutuksessa. Tiukkaan pakettiin saatiin kahden ohjaajan voimalla survottua paljon asiaa hiphopista, streetistä ja reggaetonista. En ole koskaan street-lajien tunneilla käynyt, vaikka showtanssin SM-kisoihinkin on tullut osallistuttua hiphop-duo -sarjassa. Viikonlopun jälkeen tuntui siltä että ensi syksynä voisin vaikka aloittaa käymään hiphop-tunneilla, jos vain on rahaa ja kulkupeli naapurikaupunkiin, lähempää kun ei kunnon tunteja löydy. Kurssin vetäjät onneksi vakuuttivat että hyviä tunteja on myös perjantai-iltaisin ja lauantaisin ko. tanssikoulussa. Viikonlopun kurssista jäi kipinä kytemään ja vieläkin on sellainen olo, että voisi sitä laajentaa osaamistaan hiphopinkin puolelle vaikken lökärit jalassa tuolla ulkona kuljekkaan eikä vapaa-aikana pahemmin r&b- tai hiphop-musa kuulokkeissa soi.

Kurssilla minua otti päähän se, että osa sinne osallistuneista näytti siltä ettei heitä kiinnosta edes yrittää. Ainakin minut oli työnantaja kustantanut huippuopettajien kurssille (hintaa 5 tunnin kurssille taisi tulla lähemmäs 90 euroa, hintaan sisältyi jonkinmoinen alennus, muuten se olisi ollut vielä kalliimpi) ja mielelläni tuollaisen panostuksen jälkeen hankkiudun itsenäisesti bussi-/junalipun/bensojen hinnalla naapurikaupunkiin. Tanssituntien hinnat tietäen en pidä mitenkään pahana omaa 20 euron panostustani aiheeseen. Enkä edes lähtisi hinnakkaalle kurssille jos sen aihe ei kiinnostaisi. Näköjään kaikki ympäristökuntien tanssiohjaajat eivät ajattele samalla tavalla kuin minä. Mieluummin kurssille olisi sitten voinut päästää jonkun muun jota kiinnostaa. Itse otan nöyrästi vastaan kaikki oman seuran antamat edut ja käyttäydyn kursseilla niin, että saan niistä mahdollisimman paljon irti. Tuskin kurssin vetäjätkään olivat kovin innostuneita kun muutamat vain heiluttelivat itseään jossain salin nurkassa kun loppuporukka yritti ja teki täysillä sen minkä kropasta lähti. Kaikille sarjat ovat uusia ja outoja, mutta mielestäni ei saa sen takia lakata yrittämästä.

Maanantaina oli julma paluu harmaaseen arkeen. Päivää piristi omat tanssitunnit, jossa opetin intoa piukassa uusia viikonloppuna oppimiani asioita. Ja tietysti lasten kevätnäytöstä varten treenattiin esiintymisbiisejä. Viikossa oli tapahtunut huimaa kehitystä, ilokseni huomasin että aika moni oli tainnut kotonakin treenata askeleita :)

Olin jo valmiiksi väsynyt omien tanssituntieni jälkeen, mutta koulun hiihtokisat odottivat... Olin sinne lupautunut ja tietysti menin. 5 kilsan mäkinen ja rankka hiihtolenkki 2,5 tunnin tanssimisen päälle vie parempikuntoisemmaltakin mehut. Syke oli varmaan miljoona isompien ylämäkien päällä, mutta jotenkin selvisin maaliin asti ja sain muutaman pisteenkin kerättyä urheiluluokkakisaan meidän luokan tilille :) Illalla ei sitten paljon muuta tehtykään kun venyteltiin ja käytiin nukkumaan. Tosin olin niin ylikierroksilla ettei uni tullut kun vasta puolilta öin.

Tiistaina sitten kaikki maailman lihakset jumissa tenttiin, mikä ei tietenkään mennyt mitenkään putkeen. Mutta näin hiihtoloman alla en jaksa enää kiinnostua moisesta. Olen niin loman tarpeessa, ettei lukemisesta tule enää mitään. Huomiseen tenttiin sentään luin äsken vähän ja valmistelin puhe-esityksenkin. Ei tarvitse sitten aamulla mongertaa ulkomaankieltä ihan fiilispohjalta :) Perjantaina onkin sitten luvassa vaan pakkoistumista ensin koulussa ja sitten junassa.

Klisee hiljenee viikoksi, kun pakenen toiselle puolelle suomea vanhempien ja muun suvun iloksi. Ja eihän siellä tietenkään nettiin pääse, kivikautisia vanhuksia kun ovat.