Aamulla yritin tosissani päästä kouluun, mutta... Olin kiltisti varttia vaille kahdeksan värjöttelemässä pysäkillä kolmen muun aamuvirkun kanssa. Sitten kun koitti se armollinen hetki kun bussi tulee, kaikki luulimme pääsevämme vartiksi nauttimaan vähän lämpimämmästä ilmastosta ennen pakkasen armoille jäämistä. Mutta ei. Kolme meistä heilautti vielä kättäänkin pysähtymisen merkiksi mutta kuski ei edes katsonut meihin päin ja kaasutti ohi. Hieman oltiin siinä monttu auki muutaman hetken ajan. Kun ei kuitenkaan olla missään pääkaupunkiseudulla niin tämmöinen bussikuskien käytös ei ole mitenkään yleistä. Eri asia jos olisin ollut yksin pysäkillä niin olisin vielä voinut uskoa että minua ei olisi bussin sisältä huomattu. Mutta jäipä sitten neljän ihmisen koulupäivä alkamatta kahdeksan aikoihin... Eikä pieneen päähäni uppoa selitys "unohdin, että siinä oli pysäkki".
Suunnittelin parin tuntia myöhemmin (kun menin toista kertaa pysäkille, ja pääsinkin bussiin sisälle asti) avautua ko. bussin kuljettajalle, mutta kuskin penkillä olikin eri herra, joten en viitsinyt pilata hänen päiväänsä. Ko. bussifirman palautepalvelu saa kyllä kuulla muutaman hetken päästä kunniansa, saavat olla onnellisia etten ollut tenttiin menossa. Jos nimittäin olisi ollut jostain kriittisemmästä kuin liikuntatunnista kyse, niin savu nousisi korvistani varmaan vieläkin...
Viikonlopuksi ja ensi viikon aluksi onkin sitten sen luokan minuuttiaikataulu suunnitteilla että en todellakaan halua samanlaisen bussitoiminnan jatkuvan. Luvassa on maakuntamatkailua työn (eli tanssin) puolesta ja ennen lomaa tietysti muutama tentti. Jossain välissä pitäisi vielä saada joku harjoitustyökin tehtyä ja harrastaa sosiaalista elämää. Kyllä opiskelijoiden ajankäytöstä pidetään hyvää huolta ihan muiden kuin opiskelijoiden itsensä puolesta.
Pari päivää sitten ehdin kaikelta muulta hössötykseltä sosiaalisen ja vieläpä yöelämänkin pariin. Oli kyllä kivaa vaihteeksi olla opiskelukavereiden kanssa liikenteessä, edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Paukkupakkasesta huolimatta tunnelma oli melkein hikinen ja kuten kuuluu, hiukan myös humalainen :) Tipaton tammikuu auttoi kyllä siihen malliin ettei montaa tarvinnut ottaa, kun jo posket punertui ja askel keventyi. Tämän jälkeen onkin sitten hyvä jatkaa "hallittua helmikuuta", pääsi ikäänkuin alkoholin makuun, muttei liikaa. Taisin olla meidän porukasta hallituimmassa kunnossa, kun olin ainoa joka selvisi seuraavana päivänä vielä kouluunkin :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti