Tuulahdus idästä

Palasin. Toisella puolella Suomenmaata oli kylmä, mutta niin taisi olla täälläkin. Silti tuolla lähempänä Siperiaa talvi tuntuu aina erilaiselta. Jotenkin mantereelta tuleva kuivempi tuuli tuntuu kylmemmältä kuin mereltä puhaltava vastaava. Tai sitten kaikki johtuu siitä, että nyt lomaviikolla oli aikaa olla enemmän ulkosalla kuin normaalisti.

"Kotona", siis vanhempieni luona (nykyään opiskelupaikkakuntani ja oma pieni kämppäni tuntuu jo enemmän kodilta) oltiin a-viruksen, flunssan tai influenssan kourissa. Parhaimmillaan yskimistä on jatkunut yhtä mittaan joulusta asti. Sain varmasti kaikki mahdolliset flunssataudit itseeni, eihän mummi malta olla halaamatta vaikka yskii keuhkojansa pihalle. :) Parhaat pisteet vei kuitenkin äitini, joka odotti kahdeksatta lastaan, ainakin omassa harhaisessa mielessään. (Pienenä sivuhuomautuksena: äitini on toisinaan psykoottinen ja hänellä on kaikenlaisia harhoja maan ja taivaan välillä. Suosikkeihin kuuluu tämä "lapsien odotus". En siis ollut ensimmäistä kertaa kuulemassa uudesta lapsesta. Minä olen todellisuudessa ainoa lapsi, mutta hänen maailmassaan asiat ovat toisin. Ja saavat minun puolestani ollakin, jos ne tekevät hänestä onnellisemman, kunhan muut eivät kärsi hänen kuvitelmistaan.)

Kävin piipahtamassa myös vanhassa tanssin opinahjossani katsomassa vanhan opettajani tuntia. Olen itse aikanani tanssinut ko. tanssiryhmässä, mutta nyt meitä vanhoja pieruja muutamaa sitkeää poikkeusta lukuunottamatta ei tunneilla enää näy. Suurin osa on hajaantunut ympäri Suomea opiskeluiden takia. Nyt tanssiryhmässä vallitsi selkeä kahtiajako: ne vanhat kurpat ketkä ovat olleet samassa ryhmässä ainakin melkein sen perustamisesta lähtien ja teinit, jotka ovat edenneet alkeisryhmistä aina edistyneisiin asti. Itse aloitin tanssiryhmässä jo silloin kun se perustettiin (muistaakseni 1999), siitähän jo aika melkoisesti aikaa... No, kuitenkin, opetustyyli on säilynyt samanlaisena ja yhtä mukaansatempaavana, tosin uusilla ideoilla höystettynä.

Tavallaan kaipasin salin laidalla istuessani sinne vanhojen tuttuen joukkoon tekemään niitä vanhoja tuttuja sarjoja. Toisaalta ehkä on parempi että olen päässyt jo eteenpäin ja ohjaan itse omia ryhmiä. Vanhan tanssiryhmäni opettaja kyllä kysyi melko vakavissaan asiasta kuullessaan, että oletko oikeasti tosissasi että haluat tehdä tanssiohjaajan hommia. Sanoin, että olen. Siihen hän ei sanonut vastaukseksi mitään. Tällä hetkellä tiedän tehneeni oikean ratkaisun aloittaessani ohjaamisen. Mutta silti joskus kaipaisin itse parrasvaloihin esiintymään. Ja ehdottomasti eniten kaipaan sitä ryhmähenkeä, joka syntyy varsinkin kisoissa ja esiintymisten yhteydessä. Meillä oli silloin joskus hyvä porukka, mutta mikään ei ole ikuista. Ehkä nyt on minun aikani tuottaa samanmoisia elämyksiä ja hyviä fiiliksiä omille oppilailleni. Ainakin kaikkeni yritän.

Ensi syksynä voisin alkaa toteuttamaan kaipuutani tanssitunneille ja sen kautta esiintymään alkamalla käymään naapurikaupungissa tanssitunneilla... Sitten ei tulisi ristiriitaisia tilanteita siitä, että olen toisten opettaja ja toisen oppilas saman seuran sisällä. En oikein tiedä miten sellaiseen tilanteeseen tulisi suhtautua. Olen sellaisia tilainteita monesti nähnyt, mutta en oikein koe sellaista kaksoisroolia omakseni. Pelkään alkavani korjata omia oppilaitani, vaikka olisinkin itse oppilaan ominaisuudessa jonkun toisen ohjaamalla tunnilla.

Tulipas tästä taas monimutkaista. Mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti jonkin ratkaisun, jonka avulla voin olla samaan aikaan toisen ryhmän jäsen sekä toisen ryhmän ohjaaja ja taustatuki. Tai ainakin voin haaveilla sellaisesta itselleni täydellisestä tilanteesta :)