Viikonloppuna oli taitoluistelun em-kisat. Olen suuri taitoluistelun ystävä ollut aina ja olen vieläkin. Tällä kertaa ohjelmat tulivat jopa inhimilliseen aikaan, ei mitenkään keskellä yötä niinkun usein on tapana, eihän laji nyt kerää nyt mitään mielettömiä katsojamääriä.
Olin onnellinen suomalaisten menestyksestä, erityisesti Kiira Korven ja Susanna Pöykiön. Tsemppiä heille myös Sapporon mm-kisoihin. Jostain syystä en ole koskaan tykännyt Alisa Drein luistelutyylistä, mutta hyvä hänelle, kun kerrankin ohjelmat menivät putkeen. Ja kiitokset myös poikaystäväni kärsivällisyydelle. Hän ei ymmärrä lajista mitään eikä häntä kiinnosta, mutta hän antoi minun katsoa ja nauttia kaikista lähetyksistä ja puuhaili sillä aikaa omia juttujaan.
Kävin itsekin tänään jään päällä, tosin hokkareilla. En ole mikään jääprinsessa, keskityn mieluummin pallon tahi kiekon hakkaamiseen maalitolppien väliin. Pakko oli käydä hiukan testailemassa, ensi viikolla on luvassa koulun kaukalopalloturnauksen ensimmäiset pelit. En viime talvena ehtinyt luistella ollenkaan, niin täytyi käydä tarkistamassa että taito on vielä tallella. Onneksi lapsuudenaikaiset pelit ja lukemattomat luistelukerrat olivat vielä lihasmuistissa, ei siis pelkoa pelejä ajatellen, luistimet pysyivät vankasti jäässä :)
Harmitti vain hiukan kun täällä päin Suomea näyttää ulkojäät olevan aika nihkeässä kunnossa. Pakkasta yli kymmenen astetta ja koko viikon on ollut muutenkin hyvät luistelu- ja kentänjäädytyskelit. Silti jään pinta oli kovin muhkurainen ja tahmea. Olen kai ollut onnellisessa asemassa asuessani toisella puolen Suomea kun siellä olivat ulkokentätkin aina moitteettomassa kunnossa. Täällä ei niin usein kai sitä luonnonjäätä olekaan, että ihmiset uskaltaisivat valittaa sen kunnosta. Ovat vain onnellisia että pääsevät muuallekin kuin halliin ja tekojääradalle kokeilemaan taitojaan. Täytyy kai minunkin olla vain iloinen että talvi ja kunnon luistelukelit tulivat :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti