Politiikkaa ja estetiikkaa - kumpi merkitsee enemmän?

"Miten kukaan estettiisesti intohimoinen ihminen voi kiinnostua tylsiin pukuihin pukeutuvista pönäköistä ja punakoista sedistä?" (Pauliina Seppälän oiva kolumni, trendi 2/2007)

Katseeni kiinnittyi selaillessani lehteä juuri tuohon lauseesen. Sen jälkeen koko juttu alkoi kiinnostaa. Kolumnisti oli kirjoittanut jutun siitä, miten tylsät poliitikot ja osaltaan myös tylsät toimittajat saavat politiikan kuulostamaan niin mielenkiinnottomalta. Itse olen juuri sellainen perusihminen, joka ei jaksa lukea politiikasta kertovaa lehtijuttua toista kappaletta pidempään, jos sinnekään asti.

Mutta onko politiikan mielenkiinnottomuuden syynä tasapaksut oman ammattikielensä taakse piiloutuvat poliitikot vai toimittajat, jotka toistavat ympäripyöreät ja pelottavan kuuloisia sanoja täynnä olevat lauseet lehtiin ja muihin medioihin? En tiedä kummalla on suurempi vaikutus esimerkiksi omiin päätöksiini, mutta molemmille tahoille on annettu paljon valtaa.

Näin vaalivuonna politiikan pitäisi kiinnostaa. Mutta kuka jaksaa kuunella punakkaa, hikoilevaa viisikymppistä ylipainoista miestä joka mumisee sanahirviöitä kuten budjettikeskustelu, kuntauudistus ja ministeriön talousarviot. En minä ainakaan. Mutta oikeastihan kyse on tärkeistä asioista: minun ja muiden opiskelijoiden vähäisistä rahoista, veroista, terveydestä ja vanhusten hoidosta. Tottakai haluaisin löytää sellaisen ihmisen, joka varmistaa että tulevaisuudessa isoäitini, isäni ja minäkin joskus saamme mahdollisimman hyvää hoitoa ja palveluja kun niitä tarvitsemme. Ja tottakai olen kärppänä kuuntelemassa uutisia jos aiheena on olematon opintotukeni tai äitini tarvitsemat mielenterveyspalvelut, niiden muutokset ja puutteet.

Kuka voisi kertoa tästä kaikesta suomeksi ja olla vielä samaa mieltä kanssani? Ehdokkaita kyllä on joka lähtöön ja kaikenmoisia vaalilupauksia ja -ohjelmia. Ensimmäistäkään selkokielistä en ole löytänyt. Kaiken sen poliittisen jargonin seasta on vaikea löytää mitään konkreettista. Lehdet ja telkkari ovat pian taas täynnä samoja tasapaksuja lauseita: "haluamme turvata vanhustenhoidon ja työllisyyden, mutta samalla joudumme säästämään ja tehostamaan sieltä sun täältä.."

Konkreettista ei ole myöskään oma estetiikankaipuuni. Olen esteetikko, enkä voi sille mitään. En kuitenkaan vaadi poliitikolta mitään sen kummempaa kuin omasta ulkonäöstään huolehtimista. Kaikissa elämäntilanteissa jossa joudun puhumaan vieraiden ihmisten kanssa, toivon hartaasti että ko. henkilö olisi käynyt viimeisen vuorokauden aikana suihkussa, pessyt hampaansa ja näyttäisi huolitellulta. Huolitellulla en tarkoita mitään muotisuunnittelijoiden luomuksiin pukeutumista, vaan puhtaita vaatteita, ja mielellään sellaisten värien käyttöä, jotka eivät sodi kovin pahasti keskenään. Usein nimittäin uutisia katsoessa jään tuijottamaan jonkun tärkeän isoherran tai -rouvan purppuranpunaista paitaa ja siihen täysin sopimatonta kravattia tai huivia tai kahvitahraa rinnuksilla. Vaikka kuinka tärkeää asiaa puhuisivat, en jälkikäteen muista muuta kun sen, että eivät tainneet kotiovella katsoa peiliin ennenkuin lähtivät. Jos on työnsä puolesta paljon esillä mediassa tai muuten esiintyy suurten ihmisjoukkojen edessä, kannattaa panostaa siihen miltä näyttää. Tiedän sen kokemuksesta. Heti tulee itselle varmempi olo toisten edessä kun tietää että paita on puhdas ja se sopii väreiltään yhteen housujen ja vyön kanssa. Samalla parantaa mahdollisuuksia siihen, että kuulijat keskittyvät itse asiaan.

Olen äänestänyt aina siitä asti kun täysi-ikäiseksi tulin, vaikkei politiikka kovin paljoa kiinnostakaan. Onneksi minulla on fiksu isi, joka ei ole pakottanut eikä tuputtanut omia mielipiteitään. Hän on sanonut kaksi asiaa äänestämisestä ja se on riittänyt. Muista tyttö äänestää oli ensimmäinen. Toinen neuvo oli se, että jos ei pidä siitä meiningistä miten tällä hetkellä asioita hoidetaan (eduskunnassa, kunnallisvaltuustossa, presidentinlinnassa tai ihan missä tahansa) niin kannatta etsiä itselleen sopivin ehdokas niistä, jotka eivät vielä kyseisessä tehtävässä ole olleet. Silloin on ainakin toivoa siitä että asiat muuttuvat.

Onneksi on vielä aikaa vaaleihin. Liikaa aikaa minulla ei ole laittaa politiikkaan kuitenkaan, mutta ainakin vaalikoneen ja lehtijuttujen avulla yritän metsästää omalle äänelleni mahdollisimman hyvän kohteen. Jonkun ei vielä keski-ikään ehtineen, jolla on omia mielipiteitä puolueensa vaaliohjelmapölinän lisäksi. Ja esteetikko minussa tahtoo löytää vakuuttavan ja uskottavan näköisen ihmisen, jota kuuntelevat minun lisäkseni myös muut.