Viikonloppu oli ja meni. Huomenna taas harmaan arjen pariin. Sitkeä flunssa ei ota loppuakseen, täytyy taas aloittaa lastaamaan nappeja naamariin. Ei kiva.
Wochenende meni kyllä mukavaan tahtiin, vaikka en tainnut olla 100%:sti läsnä missään vaiheessa, senverran flunssa veti pään pehmoiseksi. Ohjelmissa oli koiraherran hoitoa ja lenkitystä ja pikavisiitti Turun saaristoon. Olin koiraherran kanssa käymässä ensimmäistä kertaa omilla kämpilläni ja maalaiselämän autuuteen tottunut koiruus oli ihmeissään jatkuvista autojen äänistä ja kerrassaan hämmentynyt hissillä kulkemisesta. Innostus oli kuitenkin senverran vallitsevaa, että kaikki sujui mainiosti. Hississä jännitys yltyi tärinäksi ja koiruus olisi tahtonut paeta ulos hiljakseen sulkeutuvan oven raosta jo ennenkuin hissi edes pääsi liikkeelle. Kiltisti hän kuitenkin jaksoi odottaa kunnes ovet aukesivat uudelleen. Tosin parka ei tainnut ymmärtää miksi siinä pienessä kopissa piti seisoskella sekä mennessä että tullessa. Kämpillä hän haisteli paikat, pyöri ja kieri hetken matolla ja siirtyi sitten muokkaamaan sängyn päiväpeitosta sopivaa nukkumapesää itselleen. Käytös on verrattavissa ihan mihin tahansa paikkaan missä koiruus yleensäkin majailee. Kadulle päin avautuva ranskalainen parveke oli myös oiva tapa päästä vähän lähemmäksi kaupungin vilinää. Avoimen oven luona piti vahtia jokaista ohimenevää autoa sekä haistella keskustan tuulia.
Sunnuntai vilahti autossa ja Turun saaristossa. Käytiin Kustavissa kääntymässä ja ajeltiin enempi tai vähempi suoria reittejä sinne ja takaisin. Ylimääräistä matkaa kertyi kuskin mukaan noin 100 km, mutta eipä tuo niin vaarallista ole. Eihän meillä kellään ollut mikään kiire minnekkään.
Nyt täytyisi vielä laittaa rastia ruutuun koulupapereihin. Huomenna pitää palauttaa lappu, jonka perusteella opintoni etenevät viimeisen kahden vuoden ajan niiltä osin mitä itse saan päättää. Siispä paperin kimppuun..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti