Hola!

Keväinen Espanja vaihtui harmaaseen (mutta onneks myös aika aurinkoiseen) arkeen. Viikko kului vikkelään, olisin tahtonut jäädä sinne kuljeksimaan kiireettömästi pitkin pienten kylien ja kaupunkien kapeita kujia. Katselemaan kun vanhat papat polttelevat sikaria ja lukevat lehteä tai juttelevat keskenään tyhjänpäiväisyyksiä.

Sen sijaan kärsin opiskelumotivaation puutteesta ja tuijottelen koulun likaisen ikkunan läpi ulos auringonpaisteeseen. Vappuun asti pitäisi jaksaa homehtua sisällä tenttikirjojen ääressä. Taisin jämähtää viikossa ihanan kiireettömään ja stressittömään elämäntyyliin niin hyvin, että nyt tuntuu koko ajan siltä, että olisin askeleen muita jäljessä.

Tee-se-itse -matka J:n kanssa Espanjan kaakkoiskulmalle pieneen Calpen kylään sujui jopa paremmin kuin olin odottanut. Öisen pimeältä Alicanten lentokentältä löysimme helposti autovuokraamon toimiston ja parkkipaikalta myös suomesta käsin varatun pienen mutta pippurisen Ford Ka:n :D Ajotuntuma ei ihan vastannut J:n Helsinki-Vantaan kentälle jättämää Audiaan, mutta vuokrakärry ajoi asiansa. Pääsimme vaivattomasti kentältä 70 km:n päähän Calpeen ja kuljeksimaan muuutenkin ympäriinsä. Auton vuokraamiseen oli vain yksi, mutta sitäkin pätevämpi syy. Laskimme että tulee halvemmaksi vuokrata pieni auto koko viikoksi kuin maksaa taksi kentältä Calpeen ja takaisin.

Calpeen asti löysimme hienosti, mutta Apartamentoksen (meillä oli pieni keittiöllinen kaksio) luo löytäminen olikin vähän mutkikkaampi juttu. Googlesta printattu kartta antoi hajun suunnasta, mutta espanjankieliset katukyltit ja muut opasteet eivät olleet niitä maailman selkeimpiä kahdelle espanjantaidottomalle matkaajalle. Löysimme itsemme oikealta kadulta parin u-käännöksen jälkeen ja lopulta se oikea tornitalokin löytyi. Avaimet piti hakea naapurihotellista sedältä, joka ei puhunut sanaakaan englantia, mutta onneksi apartamentoksen respassa töissä ollut käheä-ääninen setä opasti meidät oikeaan taloon ja kerrokseen. Tuo englannintaidoton avainsetä taisi olla enempi paniikissa kuin me. Meitä varten oli jätetty respaan kirjekuori, jossa oli avaimet. Jos kuoren päällä ei olisi lukenut J:n nimeä, en tiedä kuinka monta tuntia olisi mennyt siihen että olisimme ymmärtäneet toisiamme ja olisimme saaneet oikean avaimen. Nyt selvisimme elekielellä ja osoittelemalla kirjekuorta.

Viikon aikana tuli sitten koluttua Calpen lisäksi myös läheiset Altean, Denian ja Benidormin kaupungit. Alicanteen emme enää viimeisenä päivänä lähteneet seikkailemaan, vaan tyydyimme sen reunamilla olevan komean rantakaupunginosan tarjontaan. Denia ei oikein sytyttänyt (johtunee varmaan siitä karmeasta ruuasta mitä meille yritettiin paikallisessa raflassa syöttää), mutta kaikkia muita paikkoja voin lämpimästi suositella. Muita suomalaisia emme nähneet yhtä pariskuntaa lukuunottamatta muualla kuin lentokentällä, siltäkin kantilta reissu oli onnistunut. Brittejä, saksalaisia ja muutama ranskalainenkin sattui silmiini espanjalaisten lisäksi.

Calpessa saimme pällistellä ja kummastella paikallista pakanajuhlaa, fallesia, jonka pointti on polttaa suuria paperimassasta tehtyjä hahmoja. Tarkoitus oli kait polttaa menneen vuoden pahat henget ja kohdata uusi kevät puhtain mielin tai jotain. Hahmot olivat komiat, ja niin oli roihun kokokin ja polttamisen yhteydessä ollut ilotulituskin. Hahmot poltettiin Calpen keskustassa, pienellä aukiolla. Suomessa moista ei olisi koskaan tapahtunut paloturvallisuusriskien takia. Liekit hipoivat kerrostalojen seiniä tuulen pyöriessä aukiolla, mutta paikalliset palomiehet (Bombers :) ruiskuttivat kylmänrauhallisesti vettä pitkin seiniä ja kaikki sujui moitteettomasti. Joka kylässä ja kaupungissa oli omat hahmonsa ja pippalonsa, ja niitä sitten hehkutettiin telkkarissa koko viikon.

Benidormissa kävimme perinteisien keskustakierroksen lisäksi sekä eläintarhassa että Terra Natura-luonnonpuistossa. Jos aikaa ei ole kaikkien maailman elukoiden tuijotteluun, suosittelen ehdottomasti käymään mieluummin Terra Naturassa. Paikka on tehty Jurassic Park -hengessä ja siellä tallustelee kaikkea elollista norsuista tiikereihin ja jopa pari supisuomalaista lehmää ja possuakin morjestimme. Lehmän näkeminen samassa aitauksessa hevosten kanssa näytti kyllä aika epätodelliselta ja omistuiselta, mutta kaipa se jonkun mielestä on eksoottinen eläin, mene ja tiedä.

Alteassa, joka on aika pieni mutta mukava kylä, kannattaa pysähtyä ainakin syömässä. Rannassa olevassa kiinalaisessa oli nimittäin aivan loistavaa sekä myös halpaa ruokaa. Hieman ylempänä oleva keskustakin on näkemisen arvoinen. Kesällä kaikkien rantakaupunkien kautta kulkee paatti, eli silläkin voi liikkua auton, bussin tai junan sijasta. Näin maaliskuun lopussa laivat kulkevat vain tilauksesta. Myös Ibizalle pääsee rantakaupungeista kätevästi laivalla, jopa tähän aikaan vuodesta. Itse emme kyllä Ibizalle asti lähteneet.

Kiva ja mukava oli reissu, ja myös sopivan mittainen. Jos olisimme olleet kaksi viikkoa, olisi varmaan kannattanut vaihtaa viikon jälkeen paikkaa, esimerkiksi lähemmäs Valenciaa tai sitten ihan toiselle puolelle Espanjaa. Viikossa ehtii hyvin tutkimaan Costa Blancan alueen rantakaupungit ja kylät jos tahtoo tehdä muutakin kuin maata rannalla. Ainakin näin maaliskuun keleissä viikko oli ihan passeli aika.

Nyt ei auta muu kuin alkaa haaveilemaan seuraavasta reissusta. Niinhän sitä sanotaan, että mitä useammin reissuun lähtee, sitä suuremmaksi matkakuume aina nousee ja sitä nopeammin kaipaa taas uudelle matkalle.